Vuonna 1987 Ronnie Sweetheart soitti kitaraa torontolaisessa glamrock-bändissä nimeltä VO5, jonka keulakuvana oli Sebastian Bach. Bachia kutsui kuitenkin ura Skid Rowssa, joten Sweetheart häipyi New Yorkiin. Nokkamieheksi ja laulajaksi piakkoin ryhtyvä Sweetheart tapasi basisti Danny Nordahlin (Faster Pussycat, Motochrist, Stiv Bators And His Evil Boys, L.A. Guns), kitaristi Pete Paganin ja rumpali Ronnie Tazin (tai Ronnie Magrin). The Throbsin alkuperäinen kokoonpano ei kauan pysynyt koossa ja Paganin tilalle hyppäsi entinen Smashed Gladys -kitaristi Roger Ericson. The Throbsin kitaristina nähtiin parin keikan ajan eräskin Ginger, ennen kuin tämä lähti perustamaan The Wildheartsia Lontooseen.
The Language of Thieves and Vagabonds (Geffen Records)
The Throbs niitti mainetta parin vuoden ajan New York Cityssä, jonka jälkeen yhtye sai sopimuksen Geffen Recordsilta. The Language of Thieves and Vagabonds -debyyttialbumi äänitettiin Bob Ezrinin ja Dick Wagnerin johdolla. Molemmat muistetaan mm. Alice Cooperin 70-luvun menestyslevyistä, Ezrin vieläpä Alice Cooper Bandin ajoilta ja Wagner erityisesti Welcome to my Nightmare -levystä sekä sen jälkeisiltä ajoilta. Ezrinin Kiss-tuotantoa ei sovi myöskään vähätellä. Albumilla muuten vierailee pianistina jopa itsensä Little Richard!
Alice Cooper Bandin, Dogs D’Amourin ja vaikkapa New York Dollsien huippuaikoja muistuttava levy sai syystäkin erinomaisia arvosteluja, mutta niin vain kävi, että Geffen lemppasi yhtyeen ulos rosteristaan puoli vuotta albumin julkaisun jälkeen. Ronnie Sweetheart muisteli Sleazeroxx-sivuston haastattelussa seuraavasti: ”Muistan vain illallisen marokkolaisessa ravintolassa Geffen Recordsin, lakimiehemme ja Andy McCoyn (Hanoi Rocks) kanssa. Geffen kysyi meiltä: ”Miten markkinoimme tai mainostamme teitä?” Sweetheartin mukaan bändi käytännössä järkyttyi tästä, erityisesti yhtyeen ollessa vaikeammin muokattava tapaus levyteollisuuden silloisten standardien muottiin. Muistettakoon taas kerran, jotta samana vuonna grunge vei maton monen genren alta.
Vuonna 2004 The Throbs julkaisi toisen levynsä nimeltä Second. Tämä julkaisu on mennyt monelta (kuten allekirjoittaneelta) vielä pahemmin ohi kuin The Language of Thieves and Vagabonds, jonka pitäisi jokaisen itseään kunnioittavan glam / sleaze -harrastajan ottaa haltuunsa. Minä en välttämättä ole sellainen, mutta albumi on ollut ilmestymisestään lähtien sellainen levy, jonka pariin palaan alituisesti.
The Language of Thieves and Vagabondsilta julkaistiin yksi single, Come Down Sister. Sinänsä mainio menokappale esittelee tämän unohdetun albumin osuvasti, mutta ei kuulu välttämättä levyn parhaimmistoon. Tsekkaa vaikkapa Underground ja Only Way Out. Kannattaa ottaa koko albumi haltuun, jos genre on vähänkään lähellä sydäntä.
